OTSIKKOSI

Ikähuonokuuloisuuden aiheuttama ongelma on tyypillisesti sanojen erotteluvaikeudet. Ikäkuulon omaava henkilö kuulee kyllä puheen, mutta ei saa yksittäisistä sanoista selvää. Ongelma johtuu siitä, että henkilö kuulee vokaalit voimakkaampana kuin konsonantit. Äänteet sekoittuvat ja alkavat muistuttaa toisiaan, jolloin kuultu puhe puuroutuu. Puheen erottelukykyyn vaikuttavat kuulon lisäksi erilaiset häiriötekijät esimerkiksi häly tai kohina, jälkikaiku ja keskustelukumppanin puhetapa. Jos ikääntymiseen kuuluu vielä puheentuoton tai kommunikaatiokyvyn aleneminen, valitettavan usein tervekuuloinen henkilö voi luulla, että henkilö ei ymmärrä. Tervekuuloinen henkilö voi helpottaa ikäkuuloisen keskustelukumppanin kanssa käytävää keskustelua kiinnittämällä huomiota siihen, että keskustelukumppani näkee puhujan suun liikkeet, että artikuloi selvästi ja selkeästi ja varmistamalla, että keskustelukumppani pysyy mukana keskustelussa. Tulee myös muistaa, että taustamelu ja häly vaikeuttavat kuulemista huomattavasti.

Ikähuonokuuloisuuteen apu saadaan kuulokojeista tai muista kuulon apuvälineistä. Kuulolaite ei paranna kuulohermon rappeumaa, mutta siitä saadaan paras apu. Kuulokoje mahdollistaa normaalin elämän ja kanssakäymisen. Sillä voidaan välttää ikääntyneen henkilön sulkeutuminen sosiaalisista tilanteista heikentyneen kuulon vuoksi. On virheellistä luulla, että sinnitteleminen ilman kuulolaitetta pitäisi kuulon ikään kuin vireänä. Todellisuudessa kuulolaitteen käyttäminen auttaa kuulon hermostoa toimimaan normaaliin tapaan, jolloin muuten rappeutuva kuulo pidetään toimivana aistina entistä pidempään. Kuulolaiteen hankkimista on turha pitkittää myös sen vuoksi, että kojeen käytön opettelu ja sillä kuuntelemisen opettelu vie aikansa.